"I don't have to read your mind cause your body language is giving you away"
posted on 31-jul-2021, Power Jump 2021 After Ridet, sierra / THE WARNING: ALCOHOL USE Mä vihasin hienoja juhlia. Tai ehkä viha oli liian vahva sana, mutta en todellakaan pitänyt. Mä olin kiertänyt tällaisia juhlia nuorempana vanhempien perässä ja kun mä täytin 18, mä hullaannuin siihen, millaisia juhlat voivat olla rennoimmillaan. Nyt mulle tuli flashbackeja, kun mä seurasin pöydän ääressä istuen hienosti pukeutuneita ihmisiä puutarhassa. Vaikka pukukoodi oli antanut paljon joustoa, oli useilla päällä sivistyneempiä asuja. Mä itse en ollut edes ehtinyt miettimään vaatteita, koska mut oli revitty mukaan Power Jumpiin viime hetkellä. Mä olin joutunut lainaamaan Justukselta paitaa, koska jostain syystä Justus oli ehtinyt pakata mukaansa kassin vaatteita - ihan vaan, koska madre oli vinkannut sille, että kannattaisi ottaa myös jotain “siistimpää” mukaan.
“Kauanko me aiotaan olla täällä vielä? I’m boooored”, kumarruin vieressäni istuvaa siskoani kohti ja huokaisin teatraalisesti.
“Musta täällä on ihan kivaa, ehkä sä tarvitset vain muutaman drinkin alle”, Sierra tuumasi virnistäen ja mä myötäilin kyllä ajatusta siitä, että jos mä hakisin muutaman juoman, mä saattaisin piristyä. Ehkä after ridet ei tuntuisi niin tuskastuttavilta, jos mulla olisi veressä muutakin kuin sitä itseään. Mä selvitin tieni tiskille, jossa valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan liiviin pukeutunut mies sekoitti tiskin edessä seisovalle, tummahiuksiselle naiselle juomaa. Asetuin seisomaan tiskin eteen naisen viereen, työnsin kädet mustien chinojen taskuihin ja aloin lukemaan drinkkilistaa läpi. Moni juoma houkutteli mua ja jos mun kerta piti näissä pirskeissä olla, mä voisin tuhlata aikani maistelemalla eri drinkkejä, joita tuo kauniskasvoinen ihminen toisella puolella tiskiä valmisti.
“Yksi Long Island Iced Tea, kiitos”, mä virnistin tiskin taakse, ja mies otti tilauksen vastaan, alkaen sekoittamaan tilaamani juomaa. Mä sallin itseni kääntyä hieman ympäri ja antaa mun katseeni kiertää puutarhassa. Juhlapaikka oli nätiksi laitettu ja koko kartanon alue vaikutti huollitetulta ja fiiniltä, ihmiset pihamaalla myös. Ainakin kartanon omistajattaret, joihin mä olin törmännyt vahingossa aiemmin. Juhlaväki näytti viihtyvän after rideillä paremmin kuin mä, puheensorina oli olemassa mutta hukkui soitetun musiikin alle ja ihmiset juttelivat keskenään joko pöydissä tai pienissä ringeissä. Huokaisin ja olin juuri kääntymässä maksamaan, kun mä kuulin tutun äänen toiselta puoleltani.
“Ei sun olisi tarvinnut maksaa”, mutisin Justukselle, mutta otin kiitollisena lasillisen alkoholipitoista juomaa. Mä siemailin juomaani hiljaa miehen odottaessa omaansa, ja kun Justus sai tilaamansa oluen (wau, oluen), me kippisteltiin kevyesti.
“Hei tota, mä oon pahoillani että mä urkin sun suhdeasioita autossa”, pyörittelin juomassani ollutta pilliä ja välttelin katsomasta vanhempaa miestä.
“No problem, mukava että joku on niin innokas tietämään munkin olemattomasta suhde-elämästäni”, Justus naurahti ja mä uskalsin nostaa katseeni.
“Well then, eikö sulla oikeasti ole ketään edes kiikarissa? Kai tuon näköinen jätkä nyt naisen saa”, kohotin kulmiani.
“Eipä se ole se että mä en saisi naista.”
“No mikä kiikastaa? Vai etkö sä halua suhdetta at the moment? Ymmärrän kyllä hyvin senkin, ne osaa joskus olla vaikeita!”
“Ei, kyllä musta suhde olisi ihan kiva, mutta, niin.”
“Sulla on joku kiikarissa, eikö olekin? Ihan selkeästi, sähän ihan ujoksi alat.”
“Nooh, tavallaan, kai.”
“Eli on. Mikset sä ole tehnyt asialle mitään?”
“Me tavallaan, tutustutaan. Tai silleen. Enkä mä tiedä mitä se ajattelee musta edes, me ollaan tunnettu kauan muttei koskaan olla oltu kavereita tai mitään.”
“No kai se olisi jo häipynyt jos se ei haluaisi esimerkiksi tutustua? Annat mennä vaan, käytät vähän tuota sun hurmurihymyä ja ruskeita silmiäs niin kyllä siinä alkaa polvet tutisemaan.”
“Vau mikä vinkki, en usko että ihan riittää.”
“Kyllä sä nää osaat ja tiedät, vähän viatonta flirttiä ja sen sellaista.”
Mitä enemmän ilta alkoi hämärtymään, sitä enemmän mun veressäni oli promilleja. Sierra oli, tietenkin, pysynyt alkoholittomissa juomissa ja Justus oli halaillut sen tuoppeja niin ettei se ollut ehtinyt juomaan kovinkaan montaa. Mutta mä, vaikka en ollut umpihumalassa, mulla alkoi olemaan hauskaa. Juhlistakin tuli kivat.
“Mennäänhän me jatkoille, jookoo? Meidän on pakko!” Sierra kulki mun käsivarressani, taluttaen enemmän itseään mulla kuin mä sitä, kun se koitti selvitä korkokengillään nurmella.
“Voidaan me mennä, mutta vain käymään. Huom, käymään”, sisko totesi ja mä moiskautin suukon nuoren naisen poskelle. Ihmiset kulkivat ryhmissä kohti parkkipaikkaa, osa oli jäänyt vielä puutarhaan mutta näytti siltä että suurin osa juhlaväestä oli siirtymässä autoille ja kohti jatkoja tai majoituspaikkaa. Pysäytin leveästi hymyillen kauniin, vaaleahiuksisen nuoren naisen nopealla excuse me:llä ja saatuani huomion utelin parhainta paikkaa mennä jatkoille.
“Kallan Kingi se sitten on, kiitos paljon neidille ja hyvää illan jatkoa!” mä hymähdin iloisesti muutaman muun kanssa liikenteessä olleelle nuorelle ja hoputin Sierraa kohti Justuksen autoa. Sierra oli kuskina, koska ei voinut juoda, ja jollain ihmeellä Justus oli luovuttanut mielissään avaimet siskolleni.
“Kallan Kingi, Kingi, Kingi!! Tuossa”, mä istuin takapenkin keskipaikalla ja roikuin molemmilla käsillä sekä kuskin että apumiehen istuinten reunoissa, seuraten edessä aukeavia maisemia ja Kallan keskustaa.
“Easy boy, mun pitää löytää parkkipaikka vielä”, Sierra naurahti pälyillen ympärilleen ja etsien tienvarsipaikkoja. Kun me oltiin saatu auto nätisti paikalleen, mä kipitin reippaasti kohti yökerhon ovea muut perässä laahustaen (siltä se tuntui, oikeasti, miten voi olla niin hitaita ihmisiä). Nopea vilkaisu olan yli kertoi kuinka Sierra oli tarttunut Justuksen käsivarresta kiinni ja mies katsoi tummahiuksista siskoa hymyillen. Jotenkin hyvin tyhmän hellästi. Miksei mun ystävät katsoneet mua noin?
Kallan Kingi oli tyylikäs. Hyvin tyylikäs. Hyvin paljon tyylikkäämpi kuin paikat johon mut yleensä raahattiin. Tällaisissa paikoissa mä olisin halunnut viettää iltani ja yöni, kun mun ystävät suosivat enemmän tummanpuhuvia (halvempia) yökerhoja ja klubeja, joissa oli vaikea erottaa kasvoja ihan vain senkin takia, että sisustus oli pimeämpi kuin keskitalven yö. Mä en kuitenkaan useinkaan kieltäytynyt lähtemästä mukaan, koska mulla oli ehkä meneillään se vaihe, että mä rakastin juoda aikuisten juomia, tanssia ja löytää illan päätteeksi jonkun, kenet raahata kotiin.
Kallan Kingissä tanssivat, seisovat ja juomiaan nautiskelevat ihmiset olivat myös paljon tyylikkäämpiä kuin ne tissejään tyrkyttävät ja vesirajan alittaviin hameisiin pukeutuneet tytöt Nevannossa. Mä näin niin monta mahdollisuutta illan päättymiselle, että mun oli pakko kumota mun juomani, raahata Sierra mukaani ja lähteä hetkeksi tanssimaan - jos mä näyttäisin potentiaalisille seuralaisilleni mun taitoja tanssia, mun olisi selkeästi helpompi hurmata pilkun tullessa joku.
Mä olin kietonut jossain vaiheessa käteni Sierran ympärille ja me tanssittiin nauraen niin hitaammille kuin nopeatempoisimmillekin kappaleille. Sisareni olan yli mun silmät osuivat, jälleen kerran, Justukseen, joka istui pehmustetulla tuolilla lämmittäen tuoppiaan käsillään, puistellen päätään tummaan mekkoon pukeutuneelle naiselle. Kun brunette poistui meidän varaaman tuoliryhmän luota, Justus otti huikan tässä vaiheessa ei todellakaan kylmästä oluestaan ja käänsi katseensa kohti tanssilattiaa. Ei mennyt kauaa, kun miehen silmät osuivat mun omiini, mikä sai toisen kääntämään päänsä pois.
“Mä käyn hakemassa toisen juoman”, mä puhuin Sierran korvan juuressa ja vaikka meteli klubilla olikin voimakas, sisko nyökytteli päätään ymmärryksen merkiksi. Mun kyynerpäät lösähtivät vasten baaritiskiä ja silmäilin aikani kiireistä baarimikkoa ennenkuin annoin silmäni tutustua tiskillä oleviin, juomiaan odottaviin tai niitä vasta tilaamassa olevia ihmisiä. Kansaa oli vaikka minkä näköistä, osan mä tunnistin hämärästi After Rideiltä mutta yllättävän moni oli täysin tuntematon kasvo. Hilatessani katsettani baaritiskin päästä toiseen mä huomasin nopeasti sivuprofiilin ja oranssit hiukset, ennenkuin henkilö katosi ihmisjoukkoon juomansa kanssa. Mä olin varmaankin juonut ihan liikaa, koska kyseinen mies näytti huolestuttavan paljon Leolta. Voi Leo. Me oltiin nähty muutaman kerran sen jälkeen kun mies laittoi mulle tinderissä viestiä helmikuussa, mutta kuten mä arvelinkin tuolloin, toinen ei ollut Suomessa pysyvästi. Leo lähti lopulta takaisin Britteihin, jossa se opiskeli taiteita jossakin hienossa yliopistossa keskellä vanhoja rakennuksia ja sateisia päiviä. Kai mä vähän olin jäänyt kaipaamaan miestä, mulla oli ollut toisen seurassa hauskaa ja meillä tuntui synkkaavan. Ja olihan Leo nyt hemmetin hyvännäköinen, kuola siinä meinasi aina valua kun mä sitä katsoin. Ei sillä että mä itse olisin jotenkin erityisen ruma, mutta se mies tuhansine pisamineen joita saattoi laskea toisen olkapäiltä aamun sarastaessa, mahonginvärisine silmineen joihin auringonvalo lankesi saaden ne kiiltämään. Ehkä se oli jopa enemmänkin kaunis, kuin hyvännäköinen. Mä en osannut kutsua ihmisiä kauniiksi usein, mä en löytänyt tuntemattomien kasvoista kauneutta kuten jotkut tekivät, mutta Leoa oli helppo sanoa kauniiksi. Mä saatoin nähdä sen näyttävän kuin ilmestykseltä seisoessaan tyhjän kanvaksensa edessä, keskittymässä asiaan jossa oli hyvä ja jota teki intohimoisesti.
Saatuani uuden, vaaleanpunaisen, juomani mä lähdin siirtymään kohti tanssilattiaa, kun mä kuitenkin kiinnitin huomiota meidän tuoliryhmäämme. Justuksen katse oli porautunut mun siskooni, joka oli löytänyt nuoren vaalean naisen, jonka kanssa jutella tanssilattian reunalla. Se ei ollut mitenkään pelottava tai kiimainen katse, enemmänkin ihaileva ja. Niin. Rakastunut.
“Nyt mä sen keksin”, mä sanoin Justuksen korvaan miehen selän takana ja siirryin istumaan hämmentyneen miehen viereen tuolille.
“Häh, minkä?” Justus katsoi mua kysyvästi ja mä virnistin.
“Sä olet rakastunut mun siskoon. Sierra on se ‘kiikarissa oleva’”, mä halusin naurahtaa Justuksen ilmeelle mun sanoessani seuraavan lauseeni.
“No enkä ole! Mistä sä nyt tuollaista sait päähäsi?” Ihan liian turhan hyökkäävä vastaus paljasti vieläkin enemmän.
“No panic dude, se on ihan okei, en mä sua sen takia syö”, mä totesin siemaillen juomaani, ja Justuksen olkapäät rentoutuivat.
“Mistä sä tiesit? En mä täällä huutele asiasta ympäriinsä, ja arvostaisin josset kertois myöskään siskollesikaan. En mä halua säikyttää sitä”, Justus hieroi niskaansa punan noustessa miehen poskille. Söpöä. Ja hauskaa.
“Sä tuijotat sitä täällä täysin umpirakastuneena, nyt mä ymmärrän miten sä olet katsellut sitä koko illan. Mä mietin asiaa aiemmin mutta en jaksanut kiinnittää enempää huomiota.”
“No voi miten mukava että sen näkee, tää on ihan hirveen noloa.”
“No eikä ole! Ihanaa että sulla ei ole kiikarissa mikään hirveä narttu”, mä naurahdin omalle sanavalinnalleni.
“Mutta mikset sä ole tehnyt mitään asialle? Vaikka sä miten hurmaava oletkin niin Sierra ei kävele sun syliisi, sen mä tiedän”, jatkoin ja silmäilin miestä mun vieressäni. Justuksella näytti olevan hankalaa, oluttuoppi oli laskettu matalalle pöydälle ja katse laskettu sylissä lepääviin käsiin.
“En mä tiedä, se on vaan jotenkin niin, en tiedä, en mä ole voinut.”
“Tuostahan saikin sitten paljon selvää. Ota tulevalta langolta vinkki vitonen vastaan: make a move please. En usko että tuut saamaan rukkasia.”
“Ai en vai?”
“En usk.. hold on, mun pitää mennä.” Mä olin siirtynyt katsomaan siskoani, mutta katseeni harhaillessa mä näin tutut kasvot. Tutut oranssit kiharat ja virneen, joka sai vatsanpohjassa muljahtamaan ärsyttävästi. Mä kielsin tuntemasta sitä, mutta tunsin silti käsittämätöntä vetoa miestä kohtaan - kirjaimellisesti. Mä nousin seisomaan, kumosin loput juomastani ja nyökkäsin nopeasti Justukselle Sierraa kohden, ennenkuin mä lähdin kävelemään kohti Leoa. Enkä koskaan myöntäisi kellekään, mutta mua jopa hermostutti hieman.
