Lykkelig Haldis

Nuoren vuonohevostamman kanssa on otettu syksy rauhallisesti, ja muutamien starttien lisäksi me ollaankin pysytty lähinnä kotona, treenaten ensi kevättä ja uutta kilpailukautta varten. Tänä syksynä me startattiin yhteensä kahdeksan (8) kertaa koulukilpailuissa, pääosin helpon tason luokissa - mukaan mahtui myös yksi vaativa B, jota me aletaan nyt joululoman jälkeen ahkerasti vääntämään ja harjoittelemaan kevättä ja kesää varten! 

Kilpailuiden ohella me ollaan pyörähdetty Nessan kanssa kolmissa näyttelyjaoksen alaisissa kinkereissä esittäytymässä, ja 19. lokakuuta Lapin kauniissa tunturimaisemissa me napattiinkin kouraamme tamman elämän ensimmäinen irtoserti! Tämä takasi pystytukkaisen nuorenrouvan kantakirjakelpoisuuden, mutta siitä huolimatta me lähdettiin vielä Susirajaan marraskuun puolessa välin kylmäverirotujen erikoisnäyttelyihin - mä en ollut aivan satavarma Nessan menestymisestä, vaikka sitä kuinka paljon rakastankin, ja menihän tuo reissu nyt kokemuksen kartuttamisesta. Kaikkien yllätykseksi me saatiin kuitenkin myös tuolta, eri tuomarilta, irtoSERT, ja Haldiksen matka champion-palkituksi tammaksi oli jo puolessa välissä. Rehellisesti sanottuna mä en koskaan ajatellut neidin yltävän rakenteellisesti niin korkealle tasolle, joten voitte kuvitella, kuinka tyytyväinen ja kiitollinen mä olin.

Näyttelykauden olevinaan päätöstä me lähdettiin jännittämään Irlantiin Everholt Estaten tiluksille, jossa järjestettiin 20. marraskuuta sen kuukautinen hevoskantakirjan tilaisuus. Jos mä puhun sydämestäni, mä lähdin meidän ensimmäiselle ulkomaanreissulle sillä toiveella, että me selvittäisiin hengissä suuntaan jos toiseenkin, ja ulos kehästä kunniallisesti ilman tammamaisen Nessan omia välinumeroita. Jokin ylempänä oleva näyttelyhenki kuitenkin on suonut meille tosi paljon hyvää tuuria (ja tosi sopivat tuomarit), sillä kaikkien yllätykseksi kiukkupylly-Haldis palkittiin tilaisuudessa II-palkinnolla pistein 77 - kolmen pisteen päässä ensimmäisestä kantakirjapalkinnosta! Se ei siis sittenkään ole mikään kedon rumin ja rääkätyin ruusunen, vaan mallikelpoinen vuonohevonen!

Kun me palattiin Euroopan reissulta, meidän piti jäädä joululomalle. Huom piti. Mutta kuten aiemmin jo todettu, mä en uskonut niin suuresti Haldiksen päätyvän kantakirjakelpoiseksi ensimmäisissä näyttelyissään, joten mä olin syksyn mittaan ilmoitellut meitä meille sopiviin näyttelyihin ympäri Suomea. Vain viisi päivää kantakirjauksen jälkeen meidän traileri olikin taas pakattu, tällä kertaa kohti Hornanhovia ja siellä järjestettyjä näyttelyitä. Pienestä, kolmen vuonohevostamman luokasta koostuvasta huippuporukasta Nessa sijoittui puoleenväliin ja vei tämänkin kunnialla kotiin - irtoSERTin lisäksi tammasta tuli nimittäin kolmannen palkinnon myötä Champion-arvonimen arvoinen rakennekukkanen.

Näillä tuloksilla meidän on hyvä jäädä leputtelemaan kaikkea tänä syksynä opittua, laittaa Champion-arvonimihakemukset vetämään ja keittää kupilliset glögiä! Ensi keväänä me keskitytään enemmän ratsun hommiin, ja mitä luultavammin Nessan näyttelyura alkaa olemaan suhtkoht paketissa, mutta tiedä sitten, mihin me vielä päädytään!